:: NIMI :: Santtu, esiintyy toisinaan nimellä Valloittaja
:: IKÄ :: 6 vuotta
:: SUKUPUOLI :: Uros
:: LAJI & ROTU :: Koira, länsisiperianlaika
:: LAUMA :: Tällä hetkellä Ederasta ulos potkittu, laumaton, mutta tulee liittymään Djalaan
:: RYHMITTYMÄT :: Lahkolainen



:: LUONNE ::

Myrkytetyksi joutuminen ei muuttanut Santun perusluonnetta juuri miksikään. Koira on edelleen erittäin itsekäs ja havittelee kaikessa omaa etuaan. Tämä piirre lienee korostunut entisestään myrkyttymisen seurauksena. Koira ei kuitenkaan halua itselleen ongelmia joten Santtu toimiikin tilanteen mukaan joko hieman peitellen aikeitaan tai sitten erittäin suoraan. Hänen arviointikykynsä on kuitenkin myrkytyksen seurauksena heikentynyt ja voikin vaikuttaa siltä että koira on nykyään tyhmänrohkea joissain asioissa. Se ei enää yksinkertaisesti kykene arvioimaan esimerkiksi keskustelukumppanin hermojen pitävyyttä tai omien voimiensa riittävyyttä kahakassa tai esimerkiksi niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin vaikka kiveltä toiselle hypätessä.

Moinen pieni sivuseikka ei kuitenkaan ole vienyt Santun itsekeskeisyyttä minnekään. Itse asiassa tuntuu siltä, että se on vain korostunut myrkytyksen myötä. Koira ei edes huomaa ajattelevansa aina itseään ja asioita vain oman napansa kautta. Tässäkin suhteessa sen arviointikyky on heikentynyt, sillä se ei välttämättä kykene enää ajattelemaan asioita pitemmälle. Esimerkiksi jonkin teon seuraukset saattavat tulla myöhemmin täytenä yllätyksena koiralle, kun tämä ei tajunnut tekoaan tehdessään pohtia, mihin se voisi lopulta johtaa.

Santtu on myös erittäin omistushaluinen. Kerran jotain saatuaan se ei hevillä siitä otettaan irrota. Hyvänä esimerkkinä toimii Morango (Mezzi), joka kerran Santulle naiseuden iloja tarjottuaan on tullut varsinkin myrkytyksen jälkeen Santulle lähes pakkomielteeksi. Minkäänlaisia tunteita Santulla ei tällaisia pakkomielteitään kohtaan ole, kunhan vain tahtoo omistaa ne ja pitää ne lähellään. Jos kukaan koskeekaan hänen omistamiinsa asioihin, kuten juuri Morangoon, tulee tästä heti uroksen vihollinen.

Koska koira on pienikokoinen useimpiin Andriaanalla eläviin uroksiin, ja miksei naaraisiinkin, verrattuna, ei se voi suin päin ryhtyä tappelemaan vastustajiensa kanssa. Sen sijaan Santtu etsii keinoa vahingoittaa vihollisensa selustaa tai muutoin tuottaa näiden ylpeydelle kolahduksen. Tästä huolimatta uroksen heikennyt arviointikyky voi ajaa koiran riitasille itseään vahvemman otuksen kanssa, jolloin tietenkin tulee vastaan raju turpiin ottaminen. Koiran itsesuojeluvaisto ei ole enää niin terävä, että se tajuaisi vapaaehtoisesti luovuttaa moisen ylivoiman edessä, vaan se saattaa hyvinkin jatkaa jopa täysin tiedostamattaan taistoa omaan loppuunsa saakka.

Nyt, kun koira kuuluu lahkoon, ei se voi ryhtyä sotasille Herran kansalaisten kanssa. Se ei kuitenkaan varsinaisesti haittaa Santtua, sillä sillä on parempaakin tekemistä, kuten Lahkon kauniit naiset, joita sille on mainostettu. Myrkytys on saanut uroksen tuntemaan Herran läsnäolon päässään entistä selvemmin, ja sen vuoksi koirasta onkin tullut yhä vain hartaampi lahkolainen. Lahkolaisuuttaan uros ei kuitenkaan kailottele vastaantulijoille, vaan esimerkiksi lahkonvastaisen naaraan (kuten puolikuun) tavatessaan sen päässä on ensimmäisenä oma etu.

Juurikaan muut kanssaeläjät kuin naaraat eivät jaksa kiinnostaa päästään sekaisin mennyttä urosta. Se saattaa esiintyä muiden seurassa milloin halventavasti, milloin jopa kohteliaasti ja toverillisesti, mutta aina suurimassa osassa tapauksista se kuitenkin tavoittelee jollakin lailla omaa etuaan. Naaraat ovat uroksen heikkous, ja mikäli naaras sattuu houkuttelemaan urosta mukaansa ei Santtu sano ei. Susinaaraat saavat koiran kuitenkin varuilleen, ja näiden läsnäollessa se ei enää tarjoudu syömään saatika maistelemaan mitään johtuen nimenomaan myrkyttäjänsä lajista ja sukupuolesta.



:: ULKONÄKÖ ::

     Uroksen keho on laikojen tapaan kevytrakenteinen ja tämän ansiosta siis nopea ja ketterä. Sen torso on rodunomaisesti pituudeltaan lähes sama kuin korkeus. Liian suuria lihaksia Santulla ei ole, mutta voiman sijasta lihaksista löytyy aimo annos kestävyyttä. Koiran korvat ovat rodun korvien keskimääräiseen kokoon verrattuna isohkot. Rotumääritelmää se on rikkonut koollaan, sillä säkäkorkeutta siltä löytyy nipinnapin kuutisenkymmentäneljä senttiä.
     Santun karvoitus on pystykorvien tapaan kaksinkertaista. Se on naaman seudulla erityisen lyhyttä ja selässä ja raajojen etuosissa myös lyhyempää. Poskissa, kaulassa, vatsassa, hännässä ja raajojen takaosissa karvoitus sen sijaan on pidempää.
     Santun pohjaväri on kermanvalkea, juuri niin vaalea, että sen kerman sävyn erottaa ainoastaan toisinaan. Pääväri sen sijaan on toffeenruskea, ja se kattaa päänseudun kypärään. Kuonosta lähtee kuitenkin kermanvalkea juova ylös otsalle. Toffeenruskea väritys jatkuu jälleen lapojen kohdalta, ja se yltää etujalkojen etupuolelle vain puoliväliin kyynärvartta. Vatsaan saakka ruskea väri ei laskeudu, mutta takajalat se kiertää etupuolelta aina kintereen kohdille. Takajalan takapuolen pidempi karvoitus on kermanvalkeaa. Häntä sen sijaan on muuten täysin toffeenruskea, mutta sen pää on kermanvaalea. Yksityiskohtana kummankin takajalan polven kohdalla on jokusia tummemmanruskeita väriläikkiä.



:: MENNEISYYS ::

     Santtu syntyi metsästysviettisten vanhempien pesueeseen kera viiden sisaruksensa. Kahdeksanviikkoisena se vietiin perheensä luota likimain ensimmäisenä, ja se myytiin kotiin, jossa sillä oli rakastava perhe ja metsästystä harrastava isäntä. Tätä Santtu ei itsekään tiedä, mutta metsästysharrastus oli eräs omistajien löytymisen kriteeri.
     Santusta siis kasvoi metsästäjäkoira, ja se viihtyi kovasti ulkona. Isäntä kävi ahkerasti metsällä sen kanssa, mutta kun perheen pienokaiselle alkoi tulla oireita koiran lähellä ollessaan, ulkona metsällä käyminen väheni ja Santtu alkoi asustaa ulkona kopissa. Jostain syystä lapsen allergiset oireet pahenivat ja äityivät pienestäkin määrästä ärsykettä todella vahvoiksi, joten pienokaisensa turvaksi isäntä myi Santun toiselle metsästystä harrastavalle perheelle, kun koira oli kaksivuotias.
     Kovin kauaa ei tämä metsästysharrastus säilynyt tällä perheellä, sillä Santun uusi isäntä erosi vaimokkeestaan ja, koska vaimo välitti Santusta enemmän kuin isäntä (jolla ei olisi enää riittänyt aika koiran hoitamiselle), Santtu päätyi muuttamaan emäntänsä kanssa kaupunkiin. Aluksi kerrostaloelämä vaikutti sujuvan, mutta kun Santtu sai liian vähän liikuntaa tarpeisiinsa, se turhautui. Vaikka se oli ennen kulkenut hihnassa nätisti, nyt se alkoi kiskoa ja reuhtoa, ja erään kerran ei emäntä ollut tähän varautunut vaan hänen otteensa kirposi hihnasta - ja Santtu oli poissa ennen kuin hän älysi kutsua koiraansa nimeltä.
     Kun Santtu päätyi kaduille, se oli noin kolmevuotias. Jotenkin kummallisesti se pääsi kohtuullisen nopeasti eroon sekä hihnastaan että kaulapannastaan, ja se päätyikin elämään kunnon kulkukoiran elämää. Nopeasti se alkoi karttaa ihmisiä todettuaan, etteivät he sittenkään olleet niin ystävällismielisiä kuin se oli tottunut uskomaan. Varsin pian Santtu törmäsi lajitovereihinsa, ja aluksi se kulki kolmen muun koiran mukana vain seuraillen niitä ja opetellen kulkukoiran tavoille. Alun jälkeen sen dominoiva puoli kuitenkin nousi esiin ja se alkoi käskyttää pientä ryhmäänsä, ja se saikin jonkinlaisen pelätyn pomottajan arvoaseman kolmen toverinsa silmissä.
     Ajan mittaan nämä kolme toveria kyllästyivät Santun pomottamiseen, ja ne juonivat tämän selän takana, kuinka pääsisivät tästä ylimääräisestä eroon. Niinpä ne eräänä päivänä uhosivat, että Santtu ei uskaltaisi loikata pian merille lähtevään laivaan ja varastaa mehevää kinkkua. Eihän Santtu voinut tällaista haastetta korvaansa lotkauttamalla sivuuttaa! Se lähtikin kolme petturitoveriaan perässään satamaan, josta löytyikin laiva, joka oli pian lähdössä. Santtu pujahti laivaan eikä huomannut, kuinka muut koirat livahtivat tiehensä kukin omia reittejään pitkin.
     Laivassa Santtu etsiytyi mainittujen kinkkujen luokse. Se ei voinut vastustaa niiden tuoksua, vaan se unohti ajantajunsa ja ahtoi hitaasti mutta varmasti kupunsa täyteen kinkkua välittämättä siitä, että se oli jäässä: olihan se elämänsä aikana tottunut syömään vaikka mitä. Jossakin vaiheessa sen kissanpäivät kuitenkin loppuivat, kun eräs laivamiehistä tuli tarkisamaan lastia ja näki koiran. Itsensä kylläisenä pitänyt Santtu ei huomannut varoa, joten pian se huomasikin olevansa retuutettavana ulos kannelle. Järkytys oli suuri, kun mies heivasi koiran yli laidan.
     Onnekseen pudotus ei ollut kovin pitkä, ja Santtu selvisi siitäkin vain säikähdyksellä. Laivan putputtaessa pois koira koetti selvitä hengissä aaltoilevassa meressä, ja onnekseen sen kohdalle sattui jonkinnänköinen suuremman kokoinen puukalikka, jonka avulla se sitten kellui meressä. Lieni sitten kohtalottaren suopeutta, että meri päätti kuljettaa Santun Andriaanan saarelle.



:: MUUTA ::

- Koska Santtu eleli onnellista, tottelevaisen koiran elämää, Santun "pahana" tapana on totella joitain käskyjä, kuten "istu" ja "seis" ja "maahan" yhtä nopeasti kuin ihmisten kanssa eläessäänkin
- Yllä mainittu tapa ärsyttää Santtua itseään suunnattomasti
- Santtu ei pidä kovasti nimestään Santtu
- On alkanut joissain tapauksissa kutsua itseään nimellä Valloittaja, myöhemmin myös lahkon kielellä (jahka keksin, mitä valloittaja lahkoksi tarkoittaisi)



:: SUHDE-ELÄMÄ ::

Celjene - negatiivinen tuttavuus
Eyela < hieman positiivinen tuttavuus
Gawai - positiivinen tuttavuus
Hallantuoja - negatiivinen tuttavuus
Hallucination Aurora - negatiivinen tuttavuus
Morango - pakkomielle
Renea - neutraali tuttavuus
Tiamat - neutraali tuttavuus
Ventus Northeasterly - neutraali tuttavuus
Viviaine Unisieppari - negatiivinen tuttavuus, inhon kohde
Zen - neutraali tuttavuus



:: PELIT ::

Ranta / Samaan aikaan saapuneet / 27.2.2010 - 4.3.2010 / Renea (kawaii)
Vesiputous / Mitä, missä, milloin? / 7.3.2010 - 26.12.2010 / Eyela (Ish)
Jäätikkö / On hanget korkeat nietokset / 3.4.2010 - 27.10.2010 / Tiamat (Kitsch)
Ruohoniitty / Vaikeasti tulkittavaa (K-18) / 14.12.2010 - 3.3.2011 / Morango (Mezzi)
Kylä / Miehisiä miehiä / 5.3.2011 - 23.11.2011 / Gawai (Mezzi)
Lehtimetsä / Herra, täältä tullaan / 20.4.2011 - 8.7.2011 / Squid (kawaii)
Kalliomuodostelma / Kalliolla on hyvä olla / 17.7.2011 - 1.11.2011 / Zen (Sarcastic)
Hiekkaranta / Syö vain niitä jauhoja, jotka tunnet / 1.11.2011 - 6.12.2011 / Hallantuoja (kawaii), Renea (kawaii)
Niitty / Kukkani mun (K-18) / 23.11.2011 - 8.1.2012, 10.3.2012 / Morango (Mezzi), Ein Rauhka (Lepon)
Havumetsä / Villiä vapautta / 9.1.2012 - 10.3.2012 / Hallucination Aurora (Kaamoksensusi)
Puro / Sinä et minua särje / 6.12.2011 - 12.4.2012 / Ventus Northeasterly (KAPA)
Lato / Ohikulkumatka / 10.3.2012 - 18.5.2012 / Celjene (Saranna)
Vesiputous / Everything / 5.5.2012 - 24.5.2012 / Viviaine Unisieppari (Sparrow)
Kalliomuodostelmat / Haaremi hajaantuu / 20.5.2012 - ? / YP

:: TAPAHTUNUTTA ::

• Santtu päätyi Andriaanan saarelle synkkänä ja myrskyisänä iltana. Samaan aikaan samalle rannalle oli ajatunut kaunis susinaaras, jonka kanssa koira lähti etsimään sopivaa paikkaa yöpyä ja kuivatella. Kaksikko vietti yönsä kaatuneen puun juurakoilla ja lähti aamulla omille teilleen.
• Uros tutkiskeli saarta ja törmäsi vesiputouksella puolikuulaisnarttuun, Eyelaan. Eyela purki koiralle murheensa ja yllättävän sympatian vallassa uros koetti lohdutella nuorta naarasta. Toinen lähti yllättäen ilmeisen häkeltyneenä pois ja jätti koiran yksin.
• Saaren tutkiminen jatkui ja uros päätyi Afuelin kylmille, lumisille maille. Lumi herätti yllättäviä, iloisia muistoja ja koira peuhasi hieman itsekseen, kunnes paikalle saapui vaalea susinaaras, Tiamat. Kaksikko keskusteli hetken, mutta koira päätti kuitenkin lähteä kylmiltä alueilta.
• Santtu törmää hieman myrtyneen oloiseen Morangoon kukkaisalla niityllä. Uros liehittelee naarasta ja kehuskelee tätä, kunnes uros käyttää nuorta hupsua naarasta hyväkseen. Saatuaan itsensä tyydytettyä koira jättää Morangon yksin.
• Koira päätyi kylään ja törmäsi miellyttävänoloiseen Gawaihin, jonka kanssa päätyi juttusille. Miehekkään naljailun päätteeksi kaksikko päätyi metsästämään ja saikin saaliikseen mukavan peuranvasan. Mässäiltyään erittäin miehisesti kaksikko kävi unille.
• Lähdettyään kylästä laika törmäsi lehtimetsässä suteen nimeltä Squid. Kaksikolle tulei puheeksi Lahko, ja kun Squid oli kertonut tarpeeksi hyviä puolia kyseisestä ryhmittymästä, päätti Santtu lausua valan. Squid lähti hommansa hoidettuaan jatkamaan matkaansa antamatta sen enempää ohjeita tuoreelle, hämmentyneelle lahkolaiselle.
• Tuore lahkolainen kuljeskeli mietteissään Befalasin kalliomuodostelmalle, missä törmäsi puolikasvotettuun Zeniin. Santtu keskusteli hetken susinaaraan kanssa kunnes päätti poistua paikalta tutkimaan muita Lahkon etuja, kuten laivaa.
• Santtu vietti hurjan mielenkiintoisen yön laivalla juhlien, mutta seuraavana aamuna kömpiessään pois laivasta ja uidessaan takaisin maihin pääsaarelle uros pohti, mitä sen todella olikaan tullut tehtyä. Koira törmäsi Hallantuoja-nimiseen susinaaraaseen, joka tuntui aluksi olevan hyvinkin innolla yhä hieman pöhnäisen uroksen ehdotuksissa mukana. Hallantuoja lupaili syöttää koiralle samanlaisia huumaavia aineita kuin uros oli laivalla naukkaillut, ja näin kävi. Aineet vain eivät olleet huumeita vaan myrkkyjä, jotka saivat koiran menettämään tajuntansa. Paikalle saapui kaikeksi onneksi Renea, joka pelasti Santun varmalta kuolemalta yrteillään. Santtu jäi henkiin, mutta uroksen pääkopassa tapahtui jotakin. Uros jätti Renean yksin ilman kiitosta herättyään parantavalta uneltaan.
• Santtu vaelsi Befalasin hämärien havumetsien suojaan totutellakseen jälleen elämään. Uros kuitenkin tupsahti niitylle, missä koira tapasi uudemman kerran Morangon. Kohtaaminen päätyi jälleen Santun tyydyttymiseen. (Peli kesken)


:: GALLERIA ::





:: FANITAITEET ::





:: PELITTÄJÄ :: Mayelia
:: PELITTÄJÄN S-POSTI :: mayelia.pakkanen@gmail.com
:: PELIPAIKKA :: Andriaana

Kuvat © Mayelia, tekstit © Mayelia, fanitaiteet © piirtäjänsä!!
Sivujen kasaamisessa apuna käytetty hitodaman ohjetta.