:: NIMI :: Prishel
:: NIMEN MERKITYS :: Tuli (venäjää)
:: IKÄ :: 5 vuotta
:: SUKUPUOLI :: Uros
:: LAJI & ROTU :: Koira, Siperianpaimenkoira
:: LAUMA, ASEMA :: Carmis, kuriiri
:: RYHMITTYMÄT :: Ei kuulu mihinkään, vihaa lahkolaisia (ks. menneisyys)



:: LUONNE ::

Prishel on pääasiassa huono käsittelemään omia tunteitaan, minkä huomaa uroksen masentuneisuudesta kauan sitten kuolleen kumppaninsa vuoksi. Koira on apaattisen oloinen, mutta uusi ympäristö ja kosto ovat saaneet tämän hieman piristymään ja kohentamaan omaa elämäänsä parempaan suuntaan. Uros on Leocadialta kuulemansa selostuksen ja Ropidon tapaamisen jälkeen alkanut määrätietoisesti kehittää itseään taistelun saralla, sillä hänellä on vakaa päämäärä saada kostaa edesmenneen kumppaninsa kuolema. Koska Leocadialta saamiensa tietojen perusteella hänen kumppaninsa murhaajat olivat lahkolaisia, on Prishel kehittänyt Lahkoa kohtaan vihaa ja inhoa.

Lahkossa Prishel inhoaa sitä, kuinka lahkolaiset "turhaan" tappavat viattomia eläimiä ja kuulemansa mukaan toisia lajitovereitaankin. Uros ei ymmärrä moista ja sen vuoksi haluaakin entistä kovemmin kostaa kumppaninsa surmatyön, oli tekijä sitten todella sama lahkolaiskolmikko tai ei. Paimen ei näe pahaa siinä, että hän hieman kurmuttaisi lahkolaisia näiden surmatöiden tähden eikä välttämättä panisi pahakseen muutaman lahkolaisen hengenmenoa, mikä muodostaa ristiriidan: koira itse inhoaa lahkolaisia sen vuoksi, että on kuullut näiden surmaavan lajitovereitaan, mutta on samalla itse valmis toimimaan halveksimallaan tavalla lahkolaisen tavatessaan. Prishel ei itse joko huomaa tai suostu huomaamaan tätä ristiriitaa, sillä ainoa asia joka häntä kiinnostaa on kosto. Vaikka Prisheliltä määrätietoisuutta löytyykin, ei uros kuitenkaan kykene koko ajan olemaan kostonsa perässä. Toisinaan koira pysähtyy murehtimaan kumppaniaan ja muistelemaan entisaikoja, ja tällöin sitä voi olla vaikea tavoittaa oman päänsä sisältä. Paimen saattaa vajota omiin kuvitelmiinsa ja haaveisiinsa syvällekin, ja niistä herätettynä tai muutoin häirittynä saattaa olla äreä tuttavuus.

Ennen kumppaninsa kuolemaa Prishel oli reipas ja kohtelias nuori paimen. Hän oli luotettava ja arvosti naaraita yli kaiken; heihin ei saanut koskea pitkällä tikullakaan ellei sattunut olemaan erityisen hyvissä väleissä näiden kanssa. Nämä samat piirteet ovat jossakin piilossa Prishelin kostonhimon ja murheiden alla, ja sen voi huomata tämän kohteliaasta käytöksestä naaraiden seurassa. Uros kunnioittaa kauniimpaa sukupuolta jo pelkästään oman kotiseutunsa tapojen mukaisesti, mutta pitää yksilönäkin naaraita heikompina ja siten suojeltavina, viattomina otuksina joista urosten tehtävä on huolehtia. Koira ei näe ajattelutavassaan mitään väärää, sillä hän on tottunut siihen, että naaraat ovat perheen synnyttäjiä ja uskollisia, viattomia kumppaneita, joiden ainoa tehtävä on jakaa rakkautta lähimmäisilleen. Tietenkään paimen ei aivan näin mustavalkoisesti ajattele, ainakaan aivan joka tapauksessa, mutta hänen jyrkkä, muuttumaton mielipiteensä on, että urosten tehtävä on huolehtia kumppaninsa hyvinvoinnista.

Ajattelutapansa vuoksi Prishel olisi kumppanina täysin tossun alla. Hänen tehtävänsä olisi puolustaa kotia ja kantaa ruoka kotiin sekä palvoa kumppaniaan. Koska Prishel ei kuitenkaan usko koskaan tapaavansa yhtäkään niin täydellistä kumppania kuin hänen edesmennyt Nevinnyinsä oli, hän on tavallaan alitajuisesti haudannut osan päähänsä iskostuneista ajattelutavoista. Surkean tunteidenkäsittelykykynsä ja selvän yhden-naisen-mies -ominaisuutensa vuoksi Prishel haaveileekin Nevinnyistä ja toisinaan, ollessaan haaveissaan syvimmillään, hän kuvittelee näkevänsä entisen kumppaninsa hahmon. Samoin hän kuvittelee Nevinnyin tulevan häntä vastaan jokaisessa tätä vähääkään muistuttavassa naaraassa, oli naaras sitten luonteeltaan yhtä ystävällinen ja viaton tai ulkonäöltään yhtä enkelimäisen puhtaan valkea kuin Nevinnyi.

Pennut ovat urokselle täysin vieras käsite, sillä koira ei niihin henkilökohtaisesti ole aikuisiällään juurikaan törmännyt. Myös Nevinyin mukana murskautuneet suunnitelmat perheenlisäyksestä painavat koiran mieltä eikä tämä sen vuoksikaan kykene pentujen lähistöllä olemaan täysin rentona. Sen sijaan urospuoliset koirat ovat Prishelin mielestä vallan letkeää seuraa niin metsästyksen kuin miehisen kanssakäymisenkin merkeissä.

Susia Prishel katsoo kieroon jo pelkän paimentaustansa vuoksi, mutta myös siksi että hänen kumppaninsa murhaajat olivat susia. Näin ollen hän tuskin kykenee luottamaan yhteenkään suteen täysin aidosti, ja kanssakäyminen minkä tahansa suden kanssa lienee vähintäänkin nihkeää.


:: ULKONÄKÖ ::

Prishel on kaiken karvansa alla ruumiinrakenteeltaan sulavalinjainen ja sopusuhtainen. Sen jalat ovat kyllin pitkät ja ketterät epätasaisessa maastossa liikkumiseen, ja laaja rintakehä takaa hyvän hapensaantikyvyn ohuessakin ilmassa. Prishelin häntä on tavallista lyhyempi, mutta ei kuitenkaan vaikuta koiran liikkumiseen mitenkään. Prishelillä on jokaisessa jalassaan viisi varvasta, mikä auttaa koiraa kiipeämään vaikeissakin paikoissa.

Prishel vaikuttaa turkkinsa vuoksi paljon suurikokoisemmalta mitä oikeasti onkaan. Turkki on paksua ja pitkää, ja se suojaa hyvin sekä kylmältä että märältä, mutta on kuitenkin kyllin miellyttävä kuumassakin ilmassa. Kasvoissa karva on tiheää ja lyhyttä, mutta heti otsalta ja poskilta se on jo pidempää ja muistuttaa leijonan harjasta. Prishel on väriltään punertavan oranssi. Koiran jalat ja vatsanalus sekä kuono ovat kuitenkin vaaleampia, melkein kermanvärisiä. Tummimmillaan turkin väri onkin paksussa kaulakarvoituksessa sekä selässä ja hännässä. Turkki kätkee alleen Prishelin ruumiinmuodot ja antaa tälle pullean ja hyvinsyöneen vaikutelman. Enää paimen ei ole niin laiha luikero kuin saarelle saapuessaan, vaan uusi päättäväisyys ja tietynlainen asioiden hyväksyminen ovat saaneet uroksen keräämään lihaa luidensa ympärille. Nykyään koira jaksaa juosta pitkiäkin matkoja melkein yhtä hyvin kuin paimenaikoinaan. Lisäksi Prishel on alkanut treenata taistelutaitojaan, ja hiljalleen uros alkaa kehittyä.


:: MENNEISYYS ::

Prishelin suku, tai itse asiassa useimmat koirat lähimaastossa, olivat saman, nimeämättömän "rodun" edustajia. Heidän panoksensa ihmisten auttajina oli arvostettua ja koiria lähes jumaloitiin niiden kyvystä paimentaa kotieläimiä vaikeissa maastoissa. Prishel syntyi siis keskelle talvisin hyytävän kylmää ja kesäisin paahtavan kuumaa Venäjää, pieneen ja vaatimattomaan maalaiskylään. Koira sai kyllin vanhaksi vartuttuaan uuden kodin syrjäisellä seudulla asuvalta ihmiseltä.

Prishel varttui ankarissa oloissa ja oppi nopeasti, että työtä tekemällä sai ruokaa ja huolenpitoa. Koira otti ahkerasti mallia muista koirista ja nautti pitkienkin matkojen taittamisesta ihmisten eläinten perässä. Prishel varttui nopeasti ja siitä tuli rohkea ja vaaroja karttamaton koira, joka teoillaan ja kyvykkyydellään niitti mainetta ihmisten keskuudessa. Prishel sai huomiota ja lämpöä osakseen kylminä talvi-iltoina, vaikkei silloinkaan jättänyt tehtäviään.

Erään kerran, kolmantena kesänään, Prishel törmäsi tuntemattomaan koiraan, kun koiran ihminen alkoi tehdä yhteistyötä erään toisen ihmisen kanssa. Prishel tutustui valkoiseen kaunottareen, Nevinnyihin, ja rakastui. Kaksikko vietti runsaasti aikaa kahdestaan ja yhteiset työpäivät lähensivät näitä entisestään. Koirat ehtivät jo suunnitella, ja melkein toteuttaakin, perheenlisäystä, kun syksyn tullen kolmen suden lauma lähestyi ihmisten eläimiä. Prishel oli monien loikkien pässä, joten Nevinnyi, joka oli lähempänä susia, haukkui Prishelille merkiksi avun tarpeesta, ennen kuin lähti kohtaamaan sudet ajaakseen nämä pois. Susikolmikko ei kuitenkaan pitänyt ajatuksesta, vaan he kävivät yksissä tuumin avuttoman naaraan kimppuun. Prishel, joka oli yhä liian kaukana ehättääkseen apuun, näki, kuinka tämän elämän rakkaus murhattiin, ja lisäksi kuuli sanat "Hje defer huv igrye, Genova", joita Prishel ei tietenkään ymmärtänyt. Sen uros kuitenkin tiesi, että Nevinnyi oli iäksi poissa, ja että kolme sutta, jotka olivat hänet murhanneet, olivat poissa melkein yhtä nopeasti kuin olivat saapuneetkin.

Prishel masentui syvästi eikä koirasta enää ollut työntekoon. Ihmiset koettivat ymmärtää rakasta apulaistaan, mutta talven tullen ei kukaan enää halunnut hyödytöntä, patalaiskan oloista koiraa ruokittavakseen. Prishelin ihminen myi hänet eräälle miehelle, joka vei koiran mennessään pois talven alta junassa kohti itää. Kun juna saapui päätepysäkilleen Vladivostokiin, ei Preshil enää jaksanut kiinnostua mistään. Uudet äänet, hajut, ihmiset, saatika nouseva myrsky eivät enää kiinnostaneet ennen elämäniloista koiraa, vaan tämä ohitti kaiken tyynen rauhallisesti, korvaansa lotkauttamatta miehen talutushihnassa. Prishel näki laivan, jolla miehen ja koiran olisi ollut tarkoitus matkustaa, mutta joka myrskyn vuoksi lähtisi liikkeelle vasta seuraavana päivänä. Prishel ei tiennyt tätä, mutta jokin vaisto sai siitä tuntumaan siltä, että se joutuisi jättämään kotinsa kauas, kauas taakse - lopullisesti. Ajatus hirvitti Prisheliä ja koira tempaisi talutushihnan varomattoman miehen kädestä.

Prishel vaelsi pitkin Vladivostokin katuja päätyen joka suunnasta meren rannalle, kunnes jokin vaisto sai sen palaamaan pohjoiseen. Koira vaelsi ja vaelsi ja kulki väsymättä, melkein syömättä, ikään kuin muisto edesmenneestä rakkaasta olisi ollut ainoa asia joka olisi pitänyt koiran hengissä päättymättömällä matkallaan. Viimein tuo kuitenkin päätyi jälleen meren rannalle. Loputon väsymys tuntui viimein valtaavan Prishelin, kun koira katseli edessään avautuvaa merta, ja suuri suru tuntui päihittämättömältä voimalta. Koira päätti päättävänsä päivänsä ja saapuvansa näin rakkaansa luokse, ja heittäytyi veteen. Voimakkaat aallot kuitenkin herättivät Prishelin eloonjäämisvietin, ja vaikka virta veikin koiraa mukanaan, onnistui tuo pysyttelemään pinnalla, ja viimein takertumaan johonkin kelluvaan kappaleeseen, jonka avulla tuon onnistui pysyä hengissä. Prishel kuitenkin menetti tajuntansa janoonsa ja nälkäänsä, ja havahtui vasta, kun ranta-aallot ravistelivat tätä kivikkoisella rannalla. Prishel oli päätynyt Andriaanaan.


:: MUUTA ::

- Nauttii kylmästä säästä paksun turkkinsa vuoksi, vaikka ei paleltumisesta pidäkään.
- Inhoaa susia ja sudensukuisia. Pieniä koiraeläimiä vastaan Prishelillä ei ole mitään sanottavaa, vaan päin vastoin pitää näistä.


:: SUHDE-ELÄMÄ ::

Amon - neutraali tuttavuus, inhon kohde
Bellis - kunnioittaa
Esmeralda - positiivinen tuttavuus
Kirosiipi - neutraali tuttavuus
Kiymetli Yöntytär - positiivinen tuttavuus
Lancelot - neutraali tuttavuus
Leocadia - neutraali tuttavuus
Nadal - neutraali tuttavuus
Namine - positiivinen tuttavuus
Rivel - neutraali tuttavuus
Ropido - negatiivinen tuttavuus, vihollinen
Shiba - positiivinen tuttavuus
Tähkä - ?


:: PELIT ::

Ranta / Uusi päivä / 17.5.2011 - 10.8.2011 / Shiba (Tintti)
Vesiputous / Harhakuvia / 1.8.2011 - 21.11.2011 / Leocadia (Tahmis)
Laiturit / A terrible thing called Ropido / 16.9.2011 - 19.10.2011 / Ropido (KAPA)
Nuotiopaikka / Yksin vai kaksin / 29.11.2011 - 11.4.2012 / Namine (Peikko)
Hiekkaranta / Kynä paperille sinusta kirjoittaa / 14.12.2011 - 24.1.2012 / Esmeralda (Sparrow)
Lehtimetsä / Mitä metsä sisäänsä kätkee / 9.3.2012 - 25.3.2012 / Kiymetli Yöntytär (Kirsikkasilmä)
Metsä / Kauan ennen auringonnousua / 26.3.2012 - 1.4.2012 / Alicia (Korento), Reiketsukan Heishi (Tintti)
Kuumat lähteet / Lumi ja lakeus / 17.4.2012 - ? / Tähkä (kawaii)
Ruohoniitty / Pilvinen päivä / 9.5.2012 - 18.5.2012 / Kirosiipi (Zizuka)
Nuotiopaikka / Valtaistuinpeli / 19.5.2012 - 20.5.2012 / YP
Nuotiopaikka / Posti kulkee / 21.5.2012 - ? / YP


:: GALLERIA ::





:: FANITAITEET ::




:: PELITTÄJÄ :: Mayelia
:: PELITTÄJÄN S-POSTI :: mayelia.pakkanen@gmail.com
:: PELIPAIKKA :: Andriaana

Kuvat © Mayelia, tekstit © Mayelia, fanitaiteet © piirtäjänsä!!
Sivujen kasaamisessa apuna käytetty hitodaman ohjetta.