Jos kuvat eivät toimi, klikkaa itsesi etusivulle


:: NIMI :: Pinye
:: IKÄ :: 3 vuotta
:: SUKUPUOLI :: Narttu
:: LAJI & ROTU :: Seropi. Ulkonäöstä päättelemällä voinemme arvioida, että hänessä lienee ainakin welsh corcia (korvat) ja laikaa (väritys) sekä jotakin kikkaraturkkista muotikoiraa (turkin kiharuus).
:: LAUMA :: Befalas
:: RYHMITTYMÄT :: Pakkolahkotettu



:: LUONNE ::

Tyhmimmästä päästä ei Pinye ole, vaan se kykenee ratkomaan ongelmia jos jonkinlaisia, joskaan ei tietämyksiään ympäriinsä kailottele. Kyseessä on vaikeneva koira, joka ei tahdo aiheuttaa väärillä sanoilla harmia itselleen. Koska Pinye on joutunut paitsi pahoinpidellyksi myös hyväksikäytetyksi ei koira osaa luottaa vieraisiin, varsinkaan suurikokoisiin uroksiin. Uudempia epämiellyttävyyksiä välttääkseen koira pyrkii parhaansa mukaan välttämään tilanteita, jotka johtaisivat jonkinlaiseen väkivaltaisuuteen. Pinye on pyrkinyt kehittämään valehtelemisen taitoaan voidakseen karata mahdollisia vaikeuksia. Henkensä pitimiksi ja nahkansa säästääkseen koira kuitenkin on yllättävän myöntyväinen, vaikka ei päänsä sisällä samaa mieltä asioista olisikaan. Koira ei uskalla sanoa kärkkäästi vastaan kellekään paitsi lähimmille tovereilleen. Naaras muutenkin ennemmin kuuntelee ja katselee kuin kailottaa ääneen mielipiteensä.

Koska Pinye on traumatisoitunut, siitä on tullut vaikeasti lämpenevä ja arka. Pelokkaan ulkokuoren alla on kuitenkin iloinen ja leikkisä nuori neiti, joka on paitsi hyvä kuuntelija myös oiva sarkasmin viljelijä. Pinye rakastaa tutkia paikkoja ja haistella, kuunnella ja katsella kauniita asioita ja uusia paikkoja. Koira on utelias ja haluaisi tietää kaikesta kaiken, vaikka traumansa vuoksi uteliaisuus usein jääkin jonnekin taka-alalle. Koira on pohjimmiltaan lämmin ja rauhantahtoinen, ja vaikka aikuistuminen kolkutteleekin ovella, ei mikään estä Pinyea loikkaamasta viattoman toverinsa kimppuun leikkitaiston merkeissä.

Aivan kaikkia ei Pinye kuitenkaan pelkää. Se on hieman rennompi muiden narttujen ja pentujen seurassa, ja rauhalliset vanhukset saavat sen jollakin tavalla itsekin rentoutumaan. Koira ei kuitenkaan väitä rakastavansa pentuja, sillä ne ovat sen mielestä lähinnä ärsyttäviä, huutavia ja riehuvia kirppukasoja, vaikka ei voikaan väittää olevansa itse yhtään sen parempi. Todellisuudessa Pinye ei ole varma suhtautumisestaan pentuihin, ja voikin olla, että sen biologinen kello on alkanut hiljalleen tikittää.

Pinye pelkää korkeita paikkoja ja voimakkaita virtauksia kokemustensa vuoksi eikä sen takia enää tahdokaan kiipeillä Befalasin kallioilla tai uiskennella purossa. Sen sijaan Befalasin havumetsien hämärä kotiseutunaan saa koiran joka kerta rauhoittumaan ja tyyntymään. Jokin hämärässä metsässä ja tutussa pihkan tuoksussa saa sekarotuisen mielen alitajuisesti hieman rentoutuneempaan mielentilaan.

Kikkaraturkki kammoaa Lahkoa. Se ei ole kuullut siitä mitään hyvää ja ensimmäinen kohtaaminenkaan lahkolaisen kanssa ei antanut koiralle kovin maukasta mielikuvaa kyseisestä uskosta. Koiraa epäilyttää ajatus pään sisällä asustavasta Herrasta, eikä koiraa myöskään houkuta ajatus muiden uhraamisesta tälle mielikuvitusolennolle.

Harmillisena, tiedostamattomana vaivanaan Pinye kantaa muistinsa pätkimistä. Koira putosi kallioilta alas ollessaan vielä pentu ja tämä johti jonkinlaiseen vammaan pääkopassa niin, että kikkaraturkin muisti pätkii toisinaan pahemmankin kerran. Yhtenä hetkenä koira saattaa leikkiä riemuissaan ystävänsä kanssa ja toisena jo kysyä tältä, kuka ihme tämä on.



:: ULKONÄKÖ ::

Pinye on keskikokoista koiraa jonkin verran pienempi. Koira on rakenteeltaan hoikka ja heiveröinen. Sillä ei ole vaikuttavia lihaksia (lue: tuskin ollenkaan) eikä se ole erityisen ketteräkään. Sen verran siitä kuitenkin nopeutta ja kehon hallintaa löytyy, että se osaa saalistaa itselleen ruokaa, mutta koska se inhoaa taisteluita, ei se ole näitä taitojaan siis harjoittanutkaan. Ja koska Pinye on ehdoton alistuja, se yleensä kiistatilanteessa laskee pakoon juoksemisenkin huonoksi vaihtoehdoksi selälleen kierähtämisen sijaan, joten edes pitkänmatkanjuoksua se ei ole harjoitellut.
   Pinyen kaula on sopusuhtaista hieman pitempi, mutta sitä ei oikein huomaa erittäin tuuhean ja pörröisen ja kiharaisen turkin alta. Tämä pörrökihara turkki alkaa leukaperistä ja kulkee rinnusten kautta aina kainaloihin saakka. Vatsankin seudulla karvoitus on pitkää, ja vatsan alta pitkä karvoitus onkin ilmeisesti jatkunut häntään saakka, jossa pörrökiharaa karvoitusta jälleen esiintyykin. Pinyen ruumis on kohtalaisen tiivis, ja sen jalat ovat kehoon nähden pitkähköt. Etutassujen käpälät ovat hieman pienemmät kuin takatassujen.
   Pinyen korvat ovat suurensuuret sen kehoon nähden, ja on itse asiassa ihmeteltävää, kuinka ne ovat suuruudestaan huolimatta pystyt eivätkä lainkaan lurpata. Kasvonpiirteiltään Pinye on hento ja neitimäinen, mutta ei erityisen kaunis, jos sitä siinä mielessä aikoo tuijotella. Kuono on siro ja hieman kettumainen - luultavasti perintönä welsh corcilta jostain päin sukua. Pinyen silmät ovat meripihkan väriset, suuret ja tarkkaavaiset.
   Pohjaväriltään Pinye on vaaleanruskea, mutta päävärinä toimii tummanruskea. Tämä tummanruskea alue muodostaa pään alueella kypärän, mutta se skippa kuitenkin oikean silmän pois laskuista. Vasemman silmän päällä taas on tätä tummanruskeaa tummempi läiskä. Myös korvat ovat saaneet yllensä tämän tummanruskeaakin tummemman värin. Tummanruskea alue jatkuu jälleen niskasta ja jatkuu etujalkojen puoliväliin. Vatsa on kauttaaltaan tummanruskea, samoin häntä, ja vaaleanruskea sukka oikeassa takajalassa on lyhyempi kuin vasemmassa takasessa. Pinyen peräpäätä koristavat tummanruskeaakin tummemmat laikut.
   Kaulassaan Pinye kantaa kylästä löytämäänsä ihmeellistä ihmisten valmistamaa esinettä, pientä puista huilua.



:: MENNEISYYS ::

Pinye syntyi veljensä kera äidilleen puolitoista vuotta takaperin, aikana, jolloin sääolot olivat pari astetta normaalia lämpimämmät. Koska äiti oli pienikokoinen, selvisi se hädin tuskin pentujensa synnyttämisestä ja oli tehtävän jälkeen pitkään heikkona. Pienen perheen onneksi isä oli kuitenkin maisemissa, vaikka sillä ei kovin romanttinen, kukkiva suhde äitiin ollutkaan. Niin isä pyydysteli emolle ruokaa, kunnes tämä kykeni jälleen itse liikkumaan.
   Noin kolme kuukautta myöhemmin, eräänä päivänä, Pinyen ja Paynon isä lähti sitten viimein tiehensä. Luonnollisesti Pinye ei muista tapahtuneesta yksityiskohtia, kuten syytä, kuuli se sen tuolloin tai ei. Joka tapauksessa pienen äidin oli yritettävä kasvattaa pentunsa ilman taitavaa saalistajakumppaniaan, mutta tehtävä vaikutti toivottamalta. Äiti nälkiintyi yrittäessään parhaansa mukaan säästää ruokaa pienokaisilleen, ja vaikka se saattoikin saada satunnaista apua ohikulkevilta, kyllin ystävällisiltä saaren asukkailta, heilui sen terveys kuitenkin nälkäkuoleman partaalla. Pennut eivät tietenkään tätä ymmärtäneet vaan elivät onnellista, tietämätönsä elämää.
   Kun Pinye ja Payno olivat puolivuotiaita, ne olivat tutustuneet pienten eläinten, kuten hiirien, myyrien ja lintujen, maailmaan. Ne saattoivat kuluttaa kokonaisia päiviäkin vaaniessaan ja leikkiessään hippaa pieneläinten kanssa. Perheen pahin kriisikin tuntui olevan ohitse, ja pennut kasvoivat hurjaa vauhtia, kun emonkin nälkiintyminen alkoi hiljalleen hellittää.
   Mikään onni ei kuitenkaan kestä ikuisesti - ainakaan tämän pienen perheen kohdalla. Pinye ja Payno olivat eräänä pilvisenä päivänä, kun ne lähentelivät jo vuoden ikää, lähteneet seikkailemaan kallioille, vaikka emo nimen omaan oli kieltänyt moisen uhkarohkeuden. Uteliaisuus kuitenkin vei voiton ja sisarukset kiipeilivät alkavassa tihkusateessa liukastuvilla kallioilla. Paynon käpälä kuitenkin lipesi ja se oli pudota - onnekseen se sai takatassuillaan otteen pienenpienestä kallionulkonemasta. Pinye sai veljensä kiskotuksi turvaan - sillä seurauksella, että putosi itse.
   Siitä hetkestä lähtien Pinyen elämässä kaikki on alkanut olla pätkittäistä. Se selvisi pudotuksesta, mutta liekö se ollut onni vai kohtalon ironiaa. Se sai rankan täräyksen kalloonsa, mikä johti muistinmenetykseen, ja vielä nykyäänkin se kärsii täräyksen vaikutuksista.
   Iskettyään päänsä kallioon Pinyen aivot vaurioituivat, ja herättyään se ei tiennyt, oliko köllötellyt päivän vai useamman vaarallisen liukkailla kivillä. Panyoa tai äitiä ei näkynyt mailla halmeilla, ei edes sen jälkeen, kun Pinye selvisi ylös surmanloukustaan. Vielä nytkään se ei tiedä, onko hänen pieni perheensä (jos sellaista sillä edes on ollut?) enää elossakaan.



:: MUUTA ::

- Kuultuaan Lahkosta ja Herrasta Pinye päätti, ettei aio koskaan liittyä kyseiseen uskontoon - ellei se sitten ole sen oman nahan etujen mukaista.
- Kuultuaan ihmisistä ensimmäisen kerran innostui kyseisestä lajista valtavasti ja uskoi, että ihmiset on jonkinlaisia jumalia.
- Matkattuaan mantereelle kyseinen jumalkuva murtui täydellisesti.
- Kantaa kaulassaan ystävänsä Casokin kanssa kylästä löytämäänsä pienikokoista huilua.
- Lempiväri on taivaansininen. Lisäksi pitää vihreästä erittäin paljon.
- Rakastaa lintujen laulua, mutta ehdoton suosikki ykkönen Andriaanan äänistä on puron solina.
- On kovasti sitä mieltä, ettei koskaan tule löytämään kumppania itselleen - ei toisaalta sitä tietoisesti etsikään.



:: SUHDE-ELÄMÄ ::

Amiral - neutraali tuttavuus
Amnis - ystävä
Casok - paras ystävä ja luotettu
Ein Rauhka - pelkää
José - pelkää
Koeth Musta - pelkää, kunnioittaa
Mighty Celinka - negatiivinen tuttavuus
Mikaru - hieman negatiivinen tuttavuus
Naye'il - ?
Tiamat - neutraali tuttavuus
Vanesa Musta - pelkää



:: PELIT ::

Hiekkaranta / Veden naurua / 5.2.2010 - 19.2.2010 / Tiamat (Kitsch)
Lato / Mutta voimat metsän voittaneet jo ladon on / 19.2.2010 - 25.2.2010 / Tiamat (Kitsch)
Laiturit / Totuutta tähän vaivaan / 7.2.2010 - 22.2.2010 / Mikaru (Wolf)
Kylä / Suuret, vanhat ja hiljaiset / 22.2.2010 - 27.10.2010 / Casok (Swildy)
Lato / Tutkimusmatkalla / 20.3.2010 - 22.3.2010 / Mighty Celinka (meiza)
Havumetsä / Pihkainen suu / 22.3.2010 - 31.3.2010 / Mighty Celinka (meiza)
Hiekkaranta / Poikamies ja prinsessa / 2.4.2010 - 18.5.2010 / Amiral (sirita)
Manner / Sinne ja takaisin - kikkaraturkin tarina / 4.5.2010 - 23.5.2010 / Yksinpeli
Kalliomuodostelma / Elämän aalloilla / 18.5.2010 - 21.8.2010 / José (kawaii)
Puro / Jos elämä ei potki päähän, se on ihan päätöntä / 27.10.2010 - 30.11.2010 / Casok (Swildy)
Ruohoniitty / Jälkiruokaa / 30.11.2010 - 27.9.2011 / Casok (Swildy)
Havumetsä / Katkesi kuin kauriin laukka / 4.8.2011 - 3.9.2011 / Ein Rauhka (Lepon)
Puro / Jos siivet saisin / 5.9.2011 - 4.4.2012 / Amnis (Mezzi)
Lehtimetsä / Kauneus katsojan silmässä / 29.9.2011 - 20.4.2012 / Koeth Musta (Lara) ja Vanesa Musta (Tucci)
Havumetsä / Kas, aurinko nousee / 5.5.2012 - ? / Naye'il (Kuolemankello)



:: TAPAHTUNUTTA ::

  • Pinye törmäsi Tiamat-nimiseen naaraaseen ollessaan merenrannalla viilentelemässä jalkojaan. Tyttönen sai kuulla ihmisistä kaikenlaista ja hämmästyi niin kovasti, että valkoturkki johdatti koiran ladolle lisätututustumista varten. Tiamat kuitenkin poistui pian jättäen tyttösen tutkimaan rakennusta kaikessa rauhassa.
  • Ruskeaturkki lähti ihmisistä innostuneena tutkimaan saaren kolkkia hieman tarkemmin ja päätyikin laitureille. Täällä koira törmäsi Mikaruun, jota päätyi tavallaan lohduttelemaan - uros tosin ei näyttänyt Pinyelle tunteitaan, vaan kertoili ennemmin Lahkosta, ja tätä kautta tyttönen tästäkin järjestöstä sai tietää.
  • Seuraavaksi askeleet veivät tyttösen kylään, jossa koira tapasi nuoren Casokin, jonka kanssa päätyi penkomaan erästä rakennusta enimmän pelkonsa laannuttua. Mukaan tarttui kaulassa roikkuva huilu ja Casokin toveruus.
  • Pinye päätyi jälleen ladolle, mutta ei muistanutkaan mitään edellisestä kerrastaan, kun oli paikalla käynyt. Ladolla koira tapasi Mighty Celinkan, jonka mukana tyttönen kulki havumetsään itsekään syytä tietämättä. Pian kaksikko kuitenkin riitaantui ja Mighty lähti paikalta jättäen Pinyen jälkeensä.
  • Harmistuneena Mightyn aiheuttamasta pahasta mielestä Pinye tarpoi hiekkarannalle. Siellä tyttönen kohtasi Amiral-nimisen koiran, joka oli saapunut mantereelta. Molemminpuolisia kysymyksiä vaihdettiin, kunnes Pinye totesi oelvan sen aika todellakin lähteä mantereelle.
  • Matka mantereelle sujui yllättävän hyvin, ja perillä tyttönen päätyi eläinsuojaan. Siellä se sai kuulla sitä sun tätä ihmisistä Poppanalta ja Romulta. Uteliaana Pinyen oli kuitenkin nähtävä maailma omin silmin, joten vanhemmanpuoleiset koirat auttoivat tyttösen karkuun. Harhailu ihmismaailman kujilla ja kaduilla kannatti: Pinye sai tietää, miten ihmiset todella suhtautuivat toisiin eläimiin ja ylipäätään asioihin. Kolmen nuoren ihmisen porukka meinasi pahoinpidellä tyttösen, mutta paikalle ilmestyivät suurikokoiset ja pelottavat veljekset, Kuratassu ja Rapatassu, jotka auttoivat pulaan joutunutta. Poistuessaan paikalta tyttönen huomasi lippiksen, joka oli eräältä ihmiseltä pudonnut, ja päätti viedä sen Casokille. Muutaman päivän kuluttua Pinye viimein koki saaneensa tarpeekseen mantereesta, ja koti-ikävä tukenaan heittäytyi kohti tuntematonta merta.
  • Kun ranta-aallot löivät Pinyen Andriaanan kalliomuodostelmille, tyttösen ylös kallioille hilasi José, joka aluksi vaikutti kovinkin ystävälliseltä. Kun José uteli Pinyen hampaissaan roikottaman lakin tarkoitusta, Pinye epähuomiossa esitti ehkä hieman töykeänkin vastakysymyksen, mikä sai uroksen kimpaantumaan ja karahtamaan koiran kimppuun. Seurauksena oli paha rökitys, jonka loputtua Pinye joutui keräämään hyvän aikaa voimiaan ennen kuin kykeni lähtemään nilkuttamaan turvaan befalasin metsiin.
  • Pinye pakeni tapahtumia kotoisan hämärään havumetsään, missä törmäsi ystävänsä Casokin. Casok johdatti Pinyen purolle ja piti tästä huolta, ja kikkaraturkin vahvistuttua johdatti tämän ruohoniitylle nauttimaan kännikukista, joista kumpikaan ei toisaalta tiennyt mitään. Hyvin ja turvassa nukutun yön jälkeen Pinyen ja Casokin tiet erosivat "näkemiin"-toivotusten merkeissä.
  • Kotoisat havumetsät kutsuivat Pinyea puoleensa ja koira eleli hetken itsekseen parannellen Josélta saamiaan vammoja. Koira kuitenkin törmäsi itsensä Hukanpojaksi esittelevään suteen (Ein Rauhka; Lepon), joka julmasti hyväksikäytti onnetonta koiraa. Kikkaraturkki pakeni tilanetta nauttimalla myrkyllisen sienen, joka koiran onneksi vei tältä tajun.
  • Uskaltamatta jättää kotiseutunsa turvallista hämärää Pinye raahautui puron varteen parantelemaan itseään. Pian koiran kuitenkin löysi herrasmiesmäinen Amnis, joka kovasti yritti sulatella Pinyen arkaa ulkokuorta. Kuitenkin vasta vanhan ja räihnäisen Kulkurin (NPC) saavuttua häriköimään tilannetta Pinye uskaltautui jännityksen lauettua rentoutua ja tapaaminen päättyikin toverilliseen nahisteluun.
  • Epäonnekseen Pinye päätyi Djalan kauniiseen lehtimetsään ja törmäsi kahteen lahkolaiskoirasuteen (Koeth ja Vanesa Musta) joutuen pakkolahkotuksen uhriksi.


:: GALLERIA ::





:: FANITAITEET ::





:: PELITTÄJÄ :: Mayelia
:: PELITTÄJÄN S-POSTI :: mayelia.pakkanen@gmail.com
:: PELIPAIKKA :: Andriaana

Kuvat © Mayelia, tekstit © Mayelia, fanitaiteet © piirtäjänsä!!
Sivujen kasaamisessa apuna käytetty hitodaman ohjetta.