:: NIMI :: Amoreira
:: NIMEN TARKOITUS :: Karhunvatukka (portugalia)
:: IKÄ :: 3 vuotta
:: SUKUPUOLI :: Narttu
:: LAJI & ROTU :: Koirasusi; äidin puolelta mudia, ja isän puolelta meksikonsutta
:: LAUMA :: Djala
:: RYHMITTYMÄT :: Ei kuulu Lahkoon, mutta ei oikein tiedä kuinka siihen tulisi suhtautua



:: LUONNE ::

Elämäniloa ja -intoa ei nuorelta koirasudelta tunnu puuttuvan! Amoreira on pirteä ja iloinen tapaus, joka näkee asioista yleensä juuri sen valoisamman puolen. Maailma on neidin silmissä ennemmin ruusunpunainen kuin mustavalkoinen. Ennemmin se näkee lintujen laulavan ja auringon paistavan ja maailman olevan hyvä ja puhtoinen kuin huomaa, että kyseinen lintu rääkäisi juuri kuolemanhuutonsa tai että aurinko porottaa toisinaan ankeaakin maailmaa koppuraksi. Tällainen maailmankuva johtuu nimenomaan pentuaikojen puhtoisesta ja unenomaisen hyvästä elämästä ja vanhempien niin jälkikasvulleen kuin toisilleenkin osoittamasta rakkaudesta.

Amoreira on auttamaton romantikko. Jos se näkee kaksi vastakkaisia sukupuolia edustavaa koiraeläintä kahdestaan, se automaattisesti kehittää mielessään näiden välille romanttisen suhteen. Jokaisen uroksen melkein minkä tahansa lainen katse merkitsee nartulle toisen kiinnostusta sitä kohtaan; se kuvittelee huomaamattaan, että tottahan toki jokainen vastaan kävelevä otus rakastaa sitä! Vielä pidemmälle nartun mielikuvitus lentää, mikäli joku uros sille alkaa jutella: pian voi toinen huomata vihersilmän haaveilevan tulevasta parisuhdeonnesta ja suloisesta, pienestä perheestä.

Paitsi romantikko, on Amoreira myös erittäin naiivi. Se katselee maailmaa suurin silmin ja kuvittelee ties mitä pienen päänsä sisällä. Se on avoin ja toisinaan vaikuttaa siltä, että se rakastaa jokaista vastaankävelevää koiraeläintä täydestä sydämestään aivan automaattisesti. Neiti ei turhaan ajattele pahoja kenestäkään ja tietenkin olettaa jokaisen itsekin toimivan näin. Narttu uskoo automaattisesti jokaisen olevan pohjimmiltaan hyvä: miten kukaan muka voisi vihata ketään tai tehdä pahoja tekoja ihan vaikka huvin vuoksi! Neiti on erittäin anteeksiantavainen, mikäli mitään anteeksiannettavaa sen silmissä on. Se muistelee tuskin ketään pahalla, ja se vain koettaa löytää hyviä asioita toisista.

Amoreira on kaiken pahan lisäksi myös hyvinkin hyväuskoinen. Koska se ei usko, että kukaan voisi olla niin kammottava, että valehtelisi, neiti olettaa jokaisen sanomisen olevan aivan totta! Amoreiralle onkin erittäin helppoa valehdella, mutta mikäli tälle koettaa väittää, että taivas on vihreä kun se on sininen, ei koira tällaista tietenkään usko, vaan pitää asiaa ennemmin vitsinä kuin valheena.

Amoreiralla on hieman taipumusta olla agnostikko. Se saattaa hyväuskoisuudestaan johtuen uskoa mitä tahansa, mutta todisteiden puutteen vuoksi se saattaa epäillä tiedon todenperäisyyttä, ellei kertoja sitten ole erittäin taitava puhumaan ja uskottelemaan.

Kaiken kaikkiaan nuori koirasusi on siis erittäin lapsenomainen tapaus, joka on erittäin altis ympäristönsä vaikutuksille, ennen kuin oikeasti oppii ajattelemaan reippaasti omaa napaansa pitemmälle.



:: ULKONÄKÖ ::

Kovasti on Amoreiran ulkonäössä perintöä äidiltään. Se on solakka ja korkeuttaan pidempi, kovasti mudimainen. Siltikin sen jalat ovat meksikonsuden tapaan hieman lyhyehköt ruumiiseen nähden. Kokoa on Amoreiralle kuitenkin kertynyt isänsä puolelta, sillä se on huomattavasti normaalia mudia suurikokoisempi. Koirasuden turkki hylkii erittäin tehokkaasti ulkopuolelta tulevaa likaa, ja turkki on saanut vaikutteita sekä mudilta että meksikonsudelta siten, että se on mudin tapaan lainehtivaa, mutta meksikonsuden geenien vaikutus pitää sen kuitenkin suhteellisen lyhyenä. Niskaan on kertynyt huomattavasti muuta turkkia pidempää, jouhimaisen karheaa karvaa, joka on tuuheaa ja paksua harjaksen tapaan. Harjas kuitenkin normaalisti kulkee somasti pitkin niskaa, mutta voimakkaan tunteen, kuten pelon tai vihan, vallassa harjas nousee pystyyn niskavillojen tapaan.

Väritykseltään Amoreira on tummanpuhuva. Pohjavärin paikkaapitää harmaa sävy, jota löytyy niin naamasta, kaulasta, vatsasta kuin hännänalusestakin sekä takajalkojen takapuolelta. Jalkoihin tahi selkään ei harmaata ylly. Päävärinä muuta vartaloa hallussaan pitää tumma tuhkanharmaa, melkein musta sävy. Tuhkanharmaan ja normaalin harmaan välillä kiemurtelee melkein kellertävänkin oloinen raita, ja kasvoissa se muodostaa kuvion silmien ja kuonojen ympärille (katso kuva). Silmänsä Amoreiralla ovat vaaleanvihreät.

Vasemmassa etujalassaan Amoreira kantaa kolmea sinistä rannerengasta, joiden alkuperä juontuu kylään. Ylimmäisestä renkaasta roikkuu lyhyessä ketjussa kultainen kristinuskon risti, joskin ristin merkityksestä ei Amoreiralla ole hajuakaan - kunhan vain on kivan näköinen.



:: MENNEISYYS ::

Amoreiran menneisyys on niin nätti ja puhtoinen kuin olla ja voi. Se ja sen kolme sisarusta (Framboesa, Morango ja Mirtilo) olivat toivottuja pentuja rakastaville ja rakastuneille vanhemmille. Synnyttyään pieneen, suloiseen soppeen jossakin Andriaanan kylän rakennuksessa pennut saivat heti ensimmäisestä elinhetkestään lähtien suurta rakkautta osakseen. Amoreira oli sisaruksista toiseksi nuorin ja toiseksi pienin. Jokainen pentu selvisi hyvin taaperoajoistaan, ja päivät kuluivat telmiessä ja uutta opiskellessa. Äiti ja isä kantoivat pennuille ruokaa, hoitivat niitä ja pitivät niitä silmällä, mutta pentujen huolehtimisen lomassa niille jäi kuitenkin aikaa toisilleenkin.

Mitään järkyttävää ei Amoreira pentuaikoinaan kokenut, vaan se oli aina hyvissä väleissä perheenjäsentensä kanssa. Kasvaessaan rauhassa ja onnessa uteliaisuus toverinaan Amoreira tapasi tietenkin vaellella pitkin kylää sisarustensa kera. Näiltä vaelluksilta tarttuivat mukaan vasemman etujalan kolme rannerengastakin.

Kun aika kului ja Amoreira sisaruksineen yhä kasvoi, alkoivat vaistot vetää jättämään kotipesää yhä enemmän ja enemmän. Hieman ennen Amoreiraa seikkailuilleen lähti perheen esikoinen Framboesa. Minnekään kovin pitkälle tutkimusmatkalle ei Amoreira aikonut kylästä lähteä, mutta kun elämä ja tietynlainen vapaus alkoi maistua, huomasi nuori koirasusi elelevänsä omillaan.



:: MUUTA ::

- Amoreira sisaruksineen ei tiedä paljoa vanhempiensa historioista, koska nämä eivät menneisyyksistään paljoa puhuneet.
- Amoreira on suuri ötököiden ystävä. Erityisesti koppakuoriaiset ovat neidon suurta herkkua, kastemadot eivät niinkään.
- Unelmoi suuresta, uljaasta urossudesta, joka tulee ja hurmaa Amon ja on tumma, mystinen ja voimakas.
- Amon unelmissa unelmien prinssi on aina susi, koirat eivät kamalasti koirasutta kiinnosta.
- Amo on kateellinen siskolleen Morangolle tämän valloitettua niin monta urosta itselleen. Tämän vuoksi yrittää, varsinkin oikeassa mielentilassa, tyrkyttää itseään kaikille vastaankäveleville omat kriteerinsä täyttäville uroksille.



:: SUHDE-ELÄMÄ ::

Canela (äiti) - rakastaa
Arar (isä) - rakastaa
Framboesa (sisko) - rakastaa
Morango (sisko) - rakastaa, kadehtii miesonnea
Mirtilo (veli) - rakastaa

Amiral - neutraali tuttavuus
Casok - neutraali tuttavuus
Deadache - pelkää
Forever Snowflakê - neutraali tuttavuus
Jak - positiivinen tuttavuus



:: PELIT ::

Ruohoniitty / Kukkasia siellä, kukkasia täällä / 23.6.2010 - 16.9.2010 / Casok (Swildy)
Kylä / Tutkimuksia ja teinitunteita / 15.12.2010 - 21.3.2011 / Amiral (Sirita)
Nurmikenttä / Kaunis maailma / 24.2.2011 - 24.3.2011 / Deadache (Saranna)
Kylä / Oma maa mansikka, vadelma tai karhunvatukka / 21.3.2011 - 19.4.2012 / Framboesa (Swildy), Morango (Mezzi)
Laiturit / Kop, kop, kuka siellä? / 20.4.2011 - 16.5.2011 / Forever Snowflakê (sparrow)
Hiekkaranta / Iloinen päivä / 23.9.2011 - 11.4.2012 / Jak (KAPA)
Havumetsä / Uljas valkea ja kaino musta / 12.4.2012 - ? / Hazar-Shual (Tintti), Domino Valhalla (Tintti), Morango (Mezzi)



:: TAPAHTUNUTTA ::

• Amoreira tapaa ruohoniityllä Casok-nimisen ruskean koiran, mutta tapaaminen jää lyhykäiseksi eivätkä nuorikot ehdi vaihtaa montakaan sanaa.
• Koirasusi päätyy kotiseudulleen kylään, missä tämä tapaa Amiralin. Amoreira auttaa urosta etsimään itselleen koruja, mutta päättää lähteä omaan suuntaansa näytettyään Amiralille oman suosikkiaarrekätkönsä.
• Nurmikenttä kaikkine kukkineen kutsuu Amoreiraa. Tyttö päätyy kohtaamaan Deadachen, joka kaikesta alun miellyttävyydestään huolimatta käy varomattoman ja typerän koirasuden kimppuun. Amoreira kauhistuu kovasti ja saa lopulta jalat alleen paeten paikalta.
• Amoreira rahjustaa lohduttomana takaisin kotikonnuilleen kylään, missä yllättävä tapaaminen siskojen kanssa saa tummaturkin piristymään. (Peli kesken)
• Jalat vievät Amoreiran laitureille, missä tämä tapaa suden nimeltään Forever Snowflakê. Susi opettaa koirasuden kalastamaan. Snowflakê esittää Amoreiralle kysymyksen, joka saa nuorikon kivahtamaan vanhemmalle naaraalle ehkä turhankin ilkeästi. Snowflakê lähtee paikalta, minkä jälkeen Amoreirakin katsoo parhaakseen kadota.




:: GALLERIA ::





:: FANITAITEET ::





:: PELITTÄJÄ :: Mayelia
:: PELITTÄJÄN S-POSTI :: mayelia.pakkanen@gmail.com
:: PELIPAIKKA :: Andriaana

Kuvat © Mayelia, tekstit © Mayelia, fanitaiteet © piirtäjänsä!!
Sivujen kasaamisessa apuna käytetty hitodaman ohjetta.